Elämä on ....

Niinpä, elämä on yllätyksiä täynnä, eikä aina niin mukavia. Viisi viikkoa sitten näihin aikoihin olin tavanomaisella aamulenkilläni, ilma oli raikas ja jopa keväinenkin. Lenkkipolkuni kiertelee pyörätiellä ja metsäisillä poluilla. Aivan lähellä kotia, siis kuitenkin metsässä, oli polulla hieman lunta ja varoin sen kohdan astumalla polun reunaan ja hups, seuraavaksi olin pitkin pituuttani polun lumisella osalla ja vasen jalka oli vääntynyt outoon asentoon. Tunsin heti, että nyt sattui pahasti ja luuulin, että lonkan tekonivel oli irronnut. Yritin nousta ylös, kipu oli valtava ja jalkaa ei saanut liikutettua mihinkään suuntaan. Onnistuin kaivamaan puhelimeni anorakin taskusta ja soittamaan numeroon 112. Hieman haastavaa oli yrittää selittää pelastajille missä kohtaa maastoa olen, onnistuin ja ensiapu ja palokunnan pojat olivat paikalla alle puolessa tunnissa. Sitten vaan soitin puolisolle ja kerroin mitä on tapahtunut ja että olin matkalla sairaalaan. Rtg-kuvissa selvisi, että vasemman jalan reisiluu oli pahasti murtunut ja onnekseni tekonivel oli tukevasti paikoillaan. Tällaista murtumaa sanotaan "Periproteettinen murtuma, ja se tarkoittaa lonkan tai polven tekonivelen ympärillä olevaa murtumaa. Se on harvinainen, mutta vakava tekonivelleikkaukseen liittyvä komplikaatio. Matka jatkui Kemistä Rovaniemelle Lapin Keskussairaalaan, missä minut operoitiin seuraavana päivänä. Leikkaus ja kuntoutuminen on edennyt normaalilla tavalla, pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta. Ensimmäinen rtg-kuvaus on viikon päästä ja siinä selviää, miten luutuminen on edennyt, vai onko tapahtunut mitään! Se on varmaa, että koko kesä menee 'sauvojen' kanssa liikkuessa ja koskaan jalasta ei tule enään entisenlaista. Tämä tieto tarkoittaa sitä, että on hyväksyttävä asumiseen ja elämiseen tulevat muutokset, ehkäpä isotkin.