syksyä kohti mennään

 Elokuun loppupuoli on menossa eli runsaan viikon kuluttua on syyskuun kalenteri käytössä. 

Onnettomuudestani on nyt jo neljä kuukautta ja kyllä on mieli 'harmaana' kun vieläkään en pysty ilman tukea kävelemään ja sehän on selvä, että mieli halajaa kunnon kävelylenkille. Tänään kävin pari korttelikierrosta (700 m) ja huomenna teen yhden kierroksen lisää.  Vesijumppa ja voimistelu auttavat, mutta lenkkiä metsäpolulla ne eivät korvaa.

Kesän aikana en ole 'avannut' tyähuoneeni ovea, ei ole ollut innostusta eikä isnpiraatiotakaan tehdä mitään siellä.  Eilen kuitenkin laitoin lämmityksen muutamaksi tunniksi päälle ja tutkiskelin samalla keskeneräisiksi jääneitä töitäni ja samalla sain hieman intoa jatkaa siitä, mihin keväällä jäin. Tänään sain valmiiksi poppanakassin ja samalla pyörittelin käsissäni joskus kutomaani pikkulaukun 'aihiota'. Huomenna jatkan laukun kanssa, laitan vuoren, virkkaan hihnan  ja viimeistelen loppuuun asti. 

Tässä kuva näistä töistäni.

Heinäkuu ja elokuun alkupäivät ovat olleet ihania kesäpäiviä, on ollut ihanaa istua terassilla välillä auringossa ja välillä varjossa sekä seurata pihan tapahtumia. Yhden kuvan otin noin viikko sitten, silloin oli vielä kaunis ja aurinkoinen ilma.

Ja nyt suunnataan kohti syksyä......

31.7.2025

 No niin, toiveeni toteutui ja saimme ne heinäkuun helteet! Näitä hellepäiviä on mukava talvella muistella. Tälläkin hetkellä mittari näyttää +29 astetta ja tietty,  aurinkoa taivaan täydeltä. 

Jalka'rintamalta' seuraavaa -kävin viikko taaksepäin   rtg-kuvissa, ortopedillä ja fyssarilla, jalan luutuminen ja paraneminen etenee normaalia vauhtia, uusinta käyntiä ei merkitty ja lohdutukseksi sanottiin, näin vakava vamman paranemiseen menee vähintään 1 vuosi. Kyynärsauvoja tulee käyttää niin kauan, kuin tarvetta on. Näillä tiedoilla ja asenteella mennään eteenpäin. Lisää jumppaohjeita sain ja tänään kävin ensimmäisen kerran vesijumpassa. Miten ne harjoitusliikkeet ovatkin niin helppoja tehdä siellä vedssä? Kävelykin onnistui ilman tukea!

Yritin istua terassilla, mutta liian lämmintä siellä oli, muutaman kuvan otin, nyt vain punaisista kukkasista. Aurigon valo hieman häiritsi kuvaamista, mutta tällaisia kukkia tällä kertaa.

Tuttuja kesäkukkia, karjalanneito, värililjat ja pelargonia, väri-iloittelua pihalla.

Mukavaa alkavaa elokuuta meille kaikille.

Heinäkuun helteitä odotellessa

Kuukausi on ehtinyt vierähtää aikaisemmasta kirjoituksestani ja nyt ollaan sitten heinäkuun puolella ja pessimisti sanoisi, että syksyä kohti mennään. En ole pessimisti ja odotan heinäkuun helteitä, jotta saisi pukea kesämekon ylleni. 

Toisen kyynärsauvan olen saanut laittaa syrjään, muttta ulkona tapahtuvalle kävelylenkille tarvitsen vielä molemmat tukemaan kulkuani. Rtg-kuvauksessa ei vielä tullut mitään esille, koko murtuma-alue on teräslevyjen peitossa ja täytyy vain uskaltaa varata jalan päälle. Seuraava kuvaus on heinäkuun loppupuolella, toivottavasti kaikki on hyvin. 

Päivittäinen voimistelu ja normaali arkiliikunta kuuluvat ohjelmaan ja onnekseni voin ajaa autoa ja kauppa- yms asiat hoituvat hyvin.  Kävimme alkuviikosta Kemijärvellä laittamassa vanhempieni haudan kuntoon talven jäljeltä.  Kesän luonto on kaunis ja varsinkin Vikajärvi-Kemijärvi välillä tienreunat kukoistivat ja jängät olivat valkoisina tupasvilloista ja suorpursun kukista. Muutama poro oli tullut jaloittelemaan tien päälle ja yhden lammen rannalla oli lepäämässä äitikurki poikasensa kanssa.

Vaikka kesä on ollut viileä, luonto on upeana, kotipihallakin Lumipalloheisi on komeimmillaan.  

Hyvää kesää ja helteitä heinäkuulle toivottelen teille

Elämä on ....

Niinpä, elämä on yllätyksiä täynnä, eikä aina niin mukavia. Viisi viikkoa sitten näihin aikoihin olin tavanomaisella aamulenkilläni, ilma oli raikas ja jopa keväinenkin. Lenkkipolkuni kiertelee pyörätiellä ja metsäisillä poluilla. Aivan lähellä kotia, siis kuitenkin metsässä, oli polulla hieman lunta ja varoin sen kohdan astumalla polun reunaan ja hups, seuraavaksi olin pitkin pituuttani polun lumisella osalla ja vasen jalka oli vääntynyt outoon asentoon. Tunsin heti, että nyt sattui pahasti ja luuulin, että lonkan tekonivel oli irronnut. Yritin nousta ylös, kipu oli valtava ja jalkaa ei saanut liikutettua mihinkään suuntaan. Onnistuin kaivamaan puhelimeni anorakin taskusta ja soittamaan numeroon 112. Hieman haastavaa oli yrittää selittää pelastajille missä kohtaa maastoa olen, onnistuin ja ensiapu ja palokunnan pojat olivat paikalla alle puolessa tunnissa. Sitten vaan soitin puolisolle ja kerroin mitä on tapahtunut ja että olin matkalla sairaalaan. Rtg-kuvissa selvisi, että vasemman jalan reisiluu oli pahasti murtunut ja onnekseni tekonivel oli tukevasti paikoillaan. Tällaista murtumaa sanotaan "Periproteettinen murtuma, ja se tarkoittaa lonkan tai polven tekonivelen ympärillä olevaa murtumaa. Se on harvinainen, mutta vakava tekonivelleikkaukseen liittyvä komplikaatio. Matka jatkui Kemistä Rovaniemelle Lapin Keskussairaalaan, missä minut operoitiin seuraavana päivänä. Leikkaus ja kuntoutuminen on edennyt normaalilla tavalla, pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta. Ensimmäinen rtg-kuvaus on viikon päästä ja siinä selviää, miten luutuminen on edennyt, vai onko tapahtunut mitään! Se on varmaa, että koko kesä menee 'sauvojen' kanssa liikkuessa ja koskaan jalasta ei tule enään entisenlaista. Tämä tieto tarkoittaa sitä, että on hyväksyttävä asumiseen ja elämiseen tulevat muutokset, ehkäpä isotkin.

Hapanjuurella pullaa

 Olen joskus, ehkä nelisen vuotta sitten, leikannut talteen ohjeen nimeltään Ulpullat. Silloin kokeilin ensimmäisen kerran pullan leivontaa hapanjuurella, siis ilman hiivaa.  Onnistuin kerran ja muutaman kerran epäonnistumisen jälkeen päätin, että pullan leivonta saa jatkua entiseen tapaan, eli hiivan avulla. 

Eilen sain päähänpiston kokeilla uudelleen pullataikinan tekoa hapanjuurella. Ruokin juuren eilen pari ketaa ja kun juuri 'pöhisi' kunnolla,  tein taikinan, jossa en käyttänyt kananmunaa ollenkaan. Taikina yöksi jääkaappiin ja aamulla pyöräytin pullat ja laitoin ne liinan alle nousemaan. Kun kului noin 4 tuntia, pullat olivat tällaisia ja odottavat uuniin pääsyä. 

Seuraavana vuorossa on voisilmäpullien paistaminen ja maistaminen.

... Ja maistuuhan ne

Haasteita pitää olla, vaikka sitten pullien leipomisessa, ja ihana tunne tulee kun onnistuu.

Toivotan lukijoilleni haasteita päiväänne!

Tässä linkki ohjeeseen: https://www.hs.fi/ruoka/reseptit/art-2000006168739.html

Lumet sulaa ja linnut laulelee

 Siis jo 16 huhtikuuta, niin se vain Pääsiäinen on 'yhtäkoska' ja Vappu siitä viikon päästä. Näin sitä kohta ollaan  kesäkuussa!!

Tänään oli puolisolla ensimmäinen ns virikepäivä Saarenvireessä ja minulla noin 6 tuntia aikaa keskittyä omiin hommiin. Arvaatteko mitä tein? No siivosin tietysti, leivon ruisreissareita ja voisilmäpullia, siinä se 6 tuntia hupeni ihan huomaamattani. Vielä kun pyöräytän  meille härkislasagnen, niin päivä on täysi ja saan istahtaa ratkaisemaan kuvaristikoita ja tuijottamaan tv:tä.

Onkohan sitä aivan 'pösilö' kun nauttii siitä, että voi siivota kaikessa rauhassa ja istahtaa kahville imuroinnin ja lattian luuttuamisen välissä? Ja sitten kaiken lopuksi nauttia lähes pölyttömästä ja raikkaasta huushollista?  Omaishoitajan nautinnot ovat niin pieniä, jopa sekin, että hapanjuurella pyöräytetty ruisreissaritaikina kuplii mahtavasti ja saa aloitta reissareiden teon ja paistamisen. Pullat ovat kaupan pakastealtaasta ostettuja ja sitten itse 'tuunattuja' ennen paistamista. Helppoa, kun tarvitsee vain muutaman pullan kahdenkeskisiin kahvihetkiin.

Olen jostain lukenut, että Parkinsonintauti on myös koko perheen sairaus, ja niinhän se on, kyllä taudin vaikutus vastaa meihin lähiomaisiin hyvinkin voimakkaasti halusimmepa tai emme, totuus on juuri sanotun kaltainen. 

Elämä jatkuu, erilaisempana kuin mitä oli ehkä suunniteltu, mutta jatkuu. Tässä kuvat leipomuksistani ja hyvää jatkoa kevääseen meille kaikille.

 

Huhtikuun ensimmäinen viikko

 Huhtikuu ja valoisuus on saapunut, hurraa! On ihana herätä ja nousta aamulla  kun saa sanoa näkemiin vähäksi aikaa sähkövaloille  sekä nauttia auringosta ja sen antamasta valosta. Se on kevättä!

Elämä jatkuu normaalilla tavalla, jos nyt parkinsonin seuraa voi normaaliksi sanoa. Puoliso voi mielellään luopua ko 'herran' vierailusta. Omaishoidon ohjaaja kävi tekemässä ns vuositarkastuksen ja lähes entisillä 'kuvioilla' jatketaan. Nyt hänelle lisättiin toimintaan kerran viikossa oleva  virkistyspäivä Saarenvireessä ja ensimmäinen tällainen on noin kahden viikon kuluttua. Aika näyttää siitä saatavan hyödyn meille molemmille.

Tällä viikolla oli monenlaista menoa ja  toimintaa, viikottainen Pilatestunti antaa iloa ja voimaa sekä samaa sain myös Unicefin Tornion käsityöryhmän kokoontumisesta. 

Perjantaina oli vuorossa omaishoitajille järjestetty ns virkistyspäivä paikallisessa kuntoutus- ja hoitolaitoksessa, Saarenvireessä. Ryhmäämme kuuluu 5 omaishoitajaa, olemme lähes samanikäisiä ja elämäntilanteemme suurelta osin samanlainen. Vaikka olenkin tällainen 'introventti', niin tässä ryhmässä oli helppo avautua ja keskustella tilanteistamme ja muustakin. Päivä kului nopeasti erilaisten toimintojen ja mukavien ohjaajien keralla, päivästä jäi tunne, että taas jaksetaan eteenpäin.

Katselen ikkunasta ulos, huomaan, että pihalla lumet ovat vähentyneet ja jänis'pariskunta' juoksentelee eestaas, toinen on vielä ihan valkoinen ja toisella on jo väri vaihtumassa ruskeaksi. 

Viikonloppu jatkuu omien käsityöprojektien kanssa;  essujen ompelua ja  seuraavan kassin viimeistelyä, materiaalin siihen olen kutonut kangaspuilla ja omasta mielestä siihen sain hyvät värit. Toivottelen kaikille seuraajille mukavaa viikonloppua ja alkanutta huhtikuuta. 

Tulevan poppanakassin väritys on tällainen: