Syksyinen aamu

Tämä aamu oli viileä (+5astetta), mutta aurinkoinen ja luonto oli syksyisiä tuoksuja ja merkkejä tulvillaan. Omaishoitajana tarvitsen tämän joka- aamuisen lenkin, jotta saan olla ajattelematta yhtään mitään ja nauttia vain ympäröivästä maisemasta ja luonnosta, sitten taas jaksaa.

Tämä aamu oli muutenkin erilainen, sillä puoliso on saiaraalassa toipumassa eilisestä kirg. operaatiosta. Hieman on itselläni 'haeskelua' siitä, mitä tekisi, leivinuunin lämmitin, kannoin polttopuut seuraavaan lämmityskertaan ja nyt vain istun ja ihmettelen tällaista olotilaa. Omaishoitajien sopimukseen kuuluu 2:n vapaapäivän pitäminen kuukautta kohti, niitä en ole vielä pitänyt yhtäkään, ehkä ne ovat nyt tässä? Pohdittavana on oma jaksaminen ja kyllähän ne vapaapäivät tarpeen olisivat. Puoliso ei vielä ole ollut innostunut ns intervallipäivistä, onneksi lapset ovat sanoneet, että tarvittaessa ovat käytettävissä. Oma haasteensa siinäkin on, koska he asuvat satojen kilometrien päässä, siksi intervallihoito olisi parempi vaihtoehto jatkoa ajatellen. Asiat selkiintyvät ajan myötä ja elämään tulevat muutokset on vain hyväksyttävä, vaikka ne ei aina niin mukavia ole. Katselen ikkunasta ulos pihalle ja siellä olisi taas neulasten haravointia, päätin kuitenkin, että pihatyöt saa tänään olla ja huomenna taas jatkan lehtiharavan kanssa touhuamista. Tänään käyn ajelemassa sen verran, että käyn ostamassa kanervat ja callunat omalle pihalle ja vanhempiemme haudoille. Kemijärven reissu on edessä viikon parin päästä. Nyt kuitenkin sukellan virallisten asiapareiden viidakkoon. Mukavia syyspäivä teille kaikille.