Olen jo 77-vuotias muoriska ja vasta tänä keväänä olen laittanut ensimmäistä kertaa ihan 'itten' kesäkurpitsan taimet itämään. Aikaisempina vuosina olen ostanut valmiit taimet ja aina en ole ollut tyytyväinen ostoksiini. Nyt oli aika kokeilla itse taimien kasvatusta ja toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Yhden taimen istutin ruukkkuun ja kolme tainta sai paikan ns kasvulaatikossa. Näitä nyt sitten kesän ajan seurailen ja tietysti toivon saavani myös satoa.
Nurmikon olen jo kertaallen leikannut ja huomasin, että talvi ja lumet ovat taas jättäneet nurmikolle paljon ikäviä ruskeita läikkiä. Olen joskus ostanut ns ilmastointi haravan ja sillä kävin ko kohdat läpi ja nyt toivon totisesti, että saisimme sadetta ja nurmikko ja koko luonto saisi kunnon pesun.
Nykyinen elämisen vaihe, eli tämä omaishoitajan rooli, on tuonut mukanaan monenlaisia hetkiä. Ei aina niin mukavia, mutta kun yrittää sopeutua tilanteeseen, niin eteenpäin mennään. Näistä mietteistä ja tunteista myöhemmin, nyt on sopeutumisen aika.
Tulevalla viikolla on käynti Kemijärvellä, siellä vanhempieni hauta odottaa kesäkunnostusta ja samalla vietämme yhden yön paikallisessa hotellissa ja muistelemme omaa aikaamme Kemijärvellä. Meidät vihittiin Kemijärven kirkossa 59 vuotta sitten, eli pitkä polku on jo yhdessä taivallettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti