Hups, vieläkö kesä jatkuu?

Elokuun puoliväli ohitettu ja auttamattomasti mennään kohti syyskuuta ja syksyä. Ei hätää, kesäpäivät jatkuvat ainakin vielä ensiviikon ajan. Tänään saamme vettä taivaalta, mutta huomenissa jo taas aurinko näkyvissä. Aika on vierähtnyt nopeasti ja edellisestä postauksestakin on jo mennyt kuukausi ja toinenkin. Päivät kuluvat samojen arkisten asioiden parissa, joten ajan kulua ei huomaa. Parisen viikkoa heinä-elokuun vaihteessa meni urheilukisoja seuratessa, ei sentään ihan koko päiviä. Aikaa jäi mukavasti istuskella terassilla ja virkatessa kesäkässäreitä. Minulla on ainakin kaksi ns kesäkäsityötä, joita teen vain kesäisin. Suurin osa päivittäisestä ajasta menee näiden kotoisten asioiden parissa, on hoivaamista, ruoanlaittoa, siivousta, pihatöitä ja pieniä ns talon huoltotöitä. Eilen oli vuorossa ruohonleikkaus, josta askelmittariin kertyi mukavasti yli 10000 askelta. Samalla puolison avustuksella kävin vesirännit läpi ja poistin sinne kesän aikana kertyneet roskat, ja olihan niitä siellä veden tukkona. Ensi maanantaina on ensimmäinen tapaaminen ja tiedonsaantihetki siitä, mitä omaishoitajuus tarkoittaa ja pitää sisällään ja samalla tapaan samassa elämän- tilanteessa olevia henkilöitä. Omaishoitajasopimuksessa olevia vapaapäiviä en ole vielä voinut pitää, mutta pikkuhiljaa tarvetta alkaa olemaan, siis oman jaksamisen suhteen. Ei ole hyvä asia, kun mieleen tulee useasti ajatus, että tätäkö minun loppuelämäni on, eli katkeruuden tunne. Laitan tähän muutaman kuvan kesäisistä hetkistä luonnossa ja

tässä viimeisessä kuvassa monivuotinen daaliani, kuvittelee olevansa auringonkukka - on yli metrin miittainen, aloittaa kukintaansa. Sinulle lukijani ja blogini seuraaja, toivotan kaunista loppukesää ja antoisaa syksyn alkua.