Huhtikuun ensimmäinen viikko

 Huhtikuu ja valoisuus on saapunut, hurraa! On ihana herätä ja nousta aamulla  kun saa sanoa näkemiin vähäksi aikaa sähkövaloille  sekä nauttia auringosta ja sen antamasta valosta. Se on kevättä!

Elämä jatkuu normaalilla tavalla, jos nyt parkinsonin seuraa voi normaaliksi sanoa. Puoliso voi mielellään luopua ko 'herran' vierailusta. Omaishoidon ohjaaja kävi tekemässä ns vuositarkastuksen ja lähes entisillä 'kuvioilla' jatketaan. Nyt hänelle lisättiin toimintaan kerran viikossa oleva  virkistyspäivä Saarenvireessä ja ensimmäinen tällainen on noin kahden viikon kuluttua. Aika näyttää siitä saatavan hyödyn meille molemmille.

Tällä viikolla oli monenlaista menoa ja  toimintaa, viikottainen Pilatestunti antaa iloa ja voimaa sekä samaa sain myös Unicefin Tornion käsityöryhmän kokoontumisesta. 

Perjantaina oli vuorossa omaishoitajille järjestetty ns virkistyspäivä paikallisessa kuntoutus- ja hoitolaitoksessa, Saarenvireessä. Ryhmäämme kuuluu 5 omaishoitajaa, olemme lähes samanikäisiä ja elämäntilanteemme suurelta osin samanlainen. Vaikka olenkin tällainen 'introventti', niin tässä ryhmässä oli helppo avautua ja keskustella tilanteistamme ja muustakin. Päivä kului nopeasti erilaisten toimintojen ja mukavien ohjaajien keralla, päivästä jäi tunne, että taas jaksetaan eteenpäin.

Katselen ikkunasta ulos, huomaan, että pihalla lumet ovat vähentyneet ja jänis'pariskunta' juoksentelee eestaas, toinen on vielä ihan valkoinen ja toisella on jo väri vaihtumassa ruskeaksi. 

Viikonloppu jatkuu omien käsityöprojektien kanssa;  essujen ompelua ja  seuraavan kassin viimeistelyä, materiaalin siihen olen kutonut kangaspuilla ja omasta mielestä siihen sain hyvät värit. Toivottelen kaikille seuraajille mukavaa viikonloppua ja alkanutta huhtikuuta. 

Tulevan poppanakassin väritys on tällainen:

Askartelutuokio

 Tänään vihdoinkin sain jotain näkyvää aikaiseksi myös pajallani. Jo toista kuukautta sitten kudoin poppanajämistä kassimateriaalin. Siellä se on pajalla pyörinyt välillä pöydällä ja välillä kaapissa. Muutama päivä sitten sain ommeltua sen kassiaihioksi ja mietinnäksi tuli, laitanko vuoren  ja millaiset kantokahvat. Tässä vaiheessa elämää en halua ostaa uusia materiaaleja niin pengoin varastojani ja sieltähän sitä löytyi materaali vuoreen ja kahvoihin. Hyvä minä, materiaalien arkistoija. 

Ja tällainen siitä sitten ompelukoneen avulla syntyi, reipas kauppakassi!

Oli muuten ns pi..n hankala ommeltava, onnekseni ompelukoneeni on yhtä vanhaa ja vahvaa tekoa kuin omistajansakin, eli ompelee vahvaakin materiaalia nikottelematta.

Tällaisia itselle omistettuja onnellisa hetkiä tarvisemme kaikki, sitten taas jaksetaan niiden ei niin mukavien asioiden kanssa.

Päivä täynnä erilaisia tapahtumia

 Heti aamusta oli ilmassa pientä tohelointia. Vihersmoothie löysi tiensä lattialle ja vaikeaa sitä oli sieltä suuhunsa lappaa, eli pari ....sanaa ja luutu käteen. Puuron keitto papalle ja sitten ajattelin lukea Lapin kansan läppäriltä. Otin kahvimukin mukaani ja istahdin lukemaan, oho - kuppi kolahti pöydän reunaan ja kahvit tuli syliin, pöytäliinalle ja lattialle, sanavarastosta löytyi muutama ärräpää. 

Huolimatta kaikesta tästä, ehdin hyvin klo 8.30 Saarenvireeseen, missä odotti virikepäivä omaishoitajille ja tällä kertaa aamupalakin sujui aivan mallikkaasti, en edes pöytää sotkenut. Aamupalan jälkeen oli tuolijumpan vuoro ja olikin tehokas jumppa. Meitä oli jumpassa 8 henkilöä, 2 miestä ja 6 naista, ikähaitari taisi olla 70 - kahteen yli 100 vuotiaasen. Vau! Tuolijumppaan osallistui siis muitakin kuin meitä omaishoitajia, meitä oli 5.

Tuolijumpan jälkeen kokoonnuimme keskustelemaan kuulumisia ja pelasimme erilaisia tietovisailuja. Hoitona sain tällä kertaa parafiinihoidon käsilleni, ihana tunne.  Omalta osaltani päivä loppui lounaaseen, koska kotona oli oltava hyvissä ajoin.  Klo 13 aikoihin meidän omaishoitajavastaava tuli ns tarkastuskäynnille, tällainenhan tehdään kerran vuodessa.  Vuodessa on hoidettavan kunto mennyt hieman kehnompaan suuntaan, ei kuitenkaan isompia muutoksia asioihin ole tullut, tauti etenee omaa tahtiaan. Nyt hänelle tarjottiin mahdollisuutta osallistua kerran viikossa ns virikepäivään. Puoliso tuntui olevan tästä hyvillään.

Päivän lopuksi päätin leipoa Maritozzia eli italialaisia kermapullia ja hyviltähän ne maistuivat. Toisaalta täyte on helpompi laittaa suomalaisen laskiaispullan tapaan. Hyvältä maistuu myös papan suussa.

 

Muutama päivä elämästämme

Keskiviikko 5.3.

Ensin säätieto! Eilisen, erittäin ihanan ja aurinkoisen kevätpäivän jälkeen on vuorossa harmaa ja lumisateinen aamu - lunta todella satoi lähes samoin kuin eilen Trodheimissä.

Tänään kävimme tutustumassa Lapha:n tälle alueelle hyväksyttyyn Perhekoti Salmiset tiloihin Laivaniemessä, oli todella viihtyisä paikka ja puolisokin oli sitä mieltä, että siellä voisi ihan hyvin viihtyä näillä ns päivän kestävillä virikepäivillä.

Torstai 6.3.

Ihanaa, Pilatespäivä! Olen harrastanut pilatesta lähes 20 v ja kyllähän sen kropassaan tuntee. Meidän pilatesryhmä koostuu lähes samanikäisistä ja kuntoisista immeisistä. Välillä ähistään, voivotellaan, välillä huumori kukkii ja nauretaan sekä kannustamme toisiamme. Puolisolla oli huono yö ja itsekin heräilin tuon tuostakin ja unet loppui aamu neljältä. Päivä muuten sujui normaalisti, tv:n katselua, koska urheilua tulee nyt tuutin täydeltä. Puoliso torkahteli tuon tuostakin ja muutamia huimauskohtauksia oli.

Perjantai 7.3.

Pakkasaamu, -8 astetta.  Aamulenkille valmistautumista.  Puuron keitto puolisolle ja tarkistus, että lääkkeet tulee otettua. Kovin on nyt hänellä tukkoinen aamu. Tämä Parkinsonin tauti, näin läheltä seurattuna, on todella pirullinen sairaus. Monesti minulta kysytään, miten puoliso voi, vastaan: on hyviä päiviä, on huonoja päiviä ja sitten erittäin huonoja päiviä. Tänään näyttää olevan viimeinen vaihtoehto menossa. 

Ja todellakin oli tai on! Lähdin itse kauppareissulle ja puoliso kertoi menevänsä pienelle kävelylenkille. Tulin kaupasta ja ihmettelin, miksi kävelysauvat ovat poikittain autopaikan edessä ja kumallisia punertavia räiskeitä lumessa. Pysäytin auton ja nousin katsomaan, punaisia verijälkiä oli lisää, ryntäsin sisälle ja siellä puoliso istui lähes liikkumattomana kasvot verisenä ja ruhjeita täynnä. Hän oli pihalle saapuessa uupunut ja menettänyt tajuntansa hetkeksi ja kaatunut kasvot edellä lumiseen ja jäiseen maahan. Ei ollut jalat ottaneet alle ja hän oli ryömimällä ja konttaamalla pikkuhiljaa päässyt kotiovelle ja sisälle ja istumaan vessaan. Soitin ensiavun paikalle ja sen jälkeen käynti Kemissä sairaalassa paikattavana ja röntgenkuvauksissa. Onnea mukana, ei luuvaurioita, vain henkisiä ja kasvot paikattuna ja kipeänä lähdimme kotiin. 

Rakkauden voin osoittaa, leipomalla hänelle toscapiirakan päiväkahville.💓

Yhdessä me selvitään tästäkin päivästä.  Piirakka juuri uunista otettuna.

Parkinson saapui meille

Hyräilin ennen laulua 'elämä se on kuin silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan', vaan enpä hyräile enää. Elämä on muuttunut hyvin karkeaksi juuttikankaaksi ja syy tähän on  puolisolle  diagnosoitu parkinsonin tauti.  Hra Parkinson on saapunut meille, ihan hiipien vuosien mittaan ja toi oman 'viheliäisen' lisän muiden sairauksien joukkoon.  Pois sitä ei voi komentaa, joten vieraan kanssa pitää toimeen tulla. 

Olen toiminut jo vuosia puolison omaishoitajana, ensin ns epävirallisesti ja nyt vuoden päivät virallisesti. Päivärytmi on muuttunut koska talon työt ja vastuut ovat vähitellen siirtyneet hartioilleni. Surullista, mutta näin se vaan on, onnekseni olen vielä suht.hyvässä kunnossa ja sitä en vielä edes halua miettiä, mitä tapahtuu jos oma terveyteni romahtaa. 

Olen onnellinen, että minulla on tuo 'askartelupajani' missä voin päivittäin pieniä hetkiä viettää ja tässä ote yhdestä päivästäni "

Tänään oli mukava päivä, sain viettää pitkästä aikaa useamman tunnin 'pajallani' eli siis hienosti sanottuna ateljeessani. Jatkoin retropoppanan kutomista ja ajatukset vaelsivat muistojen polulle, muistelin, mitä kaikkea ihanaa vuosien aikaan olen pajallani saanut aikaiseksi ja nauttinut joka hetkestä. " Näillä eväillä jaksan porskuttaa eteenpäin😐.

Huhtikuun lopulla on ensimmänen jakso Kela:n järjestämää sopeutusvalmennuskurssia, toivottavasti saamme sieltä hyviä eväitä tulevaisuuteen.

Lyhyesti mitä Parkinsonin tauti on:

• Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, johon liittyy vapinaa, yleistä liikkumisen hidastumista ja lihasjäykkyyttä sekä lukuisia muitakin oireita.
• Parkinsonin tautiin liittyy kolme pääoiretta: lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja tyypillinen lihasjäykkyys. Ne alkavat hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa. Lähes aina oireita on ensin toisen puolen raajoissa, kunnes ne ajan mittaan muuttuvat molemminpuolisiksi.
• Lihastoiminnan hidastuminen näkyy usein myös kasvojen ilmeettömyytenä ja käsialan pienentymisenä. Puhekin voi muuttua monotoniseksi.
• Taudin edetessä voi ilmetä myös autonomisen hermoston oireita eli äkillistä verenpaineen vaihtelua, ummetusta, hikoiluhäiriöitä, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja impotenssia. Lisäksi voi kehittyä hajuaistin heikkenemistä (joka voi usein edeltää muita oireita), puheentuoton vaikeutta, nielemisongelmia sekä ihon rasvoittumista ja syljen valumista.
• Lisäksi sairauteen liittyy unihäiriöitä, päiväaikaista uneliaisuutta ja voimakasta uupumusta. Myös muistihäiriöitä, ajatustoiminnan hidastumista ja masennusta voi esiintyä. Harvoin kuitenkaan yksi ihminen saa näitä kaikkia oireita.

Orava, oravat

Arvansinhan, että kyllä oravat oppii! Nyt pihallamme vilistää kaksi oravaa, toisella on musta häntä ja toisella ruskea häntä. Kun mustahäntä sai kaveriksi tai ehkäpä kilpailijaksi ruskeahännen, niin jopas löytyi pähkinät syöttölaitteesta ja kilpailu, kumpi ensin ehtii pähkinäapajalle. Valitettavasti minulla ei ole kameraa ja kännykän kamera ei riitä kuvaamaan oravien touhuja. Lopputulemaksi se, että orava ja ao, emme kumpikaan olleet tolloja! Lumet ovat sulaneet ja vettä vihmonut silloin tällöin, eli aivan selkeitä mrraskuun 'ilimoja' on pidellyt. Laatikoita tyhjentäessä ja kansioita selatessani, tuli eteen tällainen 'historia'paperi. Se oli ensimmäinen myyntijuttuni omassa 'pajassani' ja siitähän sitä touhua jatkettiin aina vuoden 2023 loppuun asti.

Ihania ja antoisia hetkiä olen viettänyt Kankurittaren seurassa.

Oravalle opastusta

Viikon verran olen yrittänyt opettaa oravaa syömään pähkinöitä hänelle vasitusti valmistetusta syöttö'kodista', toiveena, että hän jättäisi lintulaudan tuotteet linnuille. Tilanne tuntuu toivottamalta, olen laittanut pähkinöitä syöttölaitteeseen sisälle, ulos ja ripotellut maahankin houkutukseksi ja jopa nostin kannen ylös, jotta hän huomaisi missä herkkuja olisi lisää.... turha toivo, orava juoksee lintulauden vartta pitkin sinne laudalle siemeniä syömään.

Ensin laitoin syöttölaitteen terassin pylvääseen, sen huomasivat vain talitiaiset, oravaa ei näkynyt 'mailla eikä halmeilla'. Siirsin syöttölaitteen varaston seinälle, lähelle lintulautaa, taaskin talitiaiset olivat viisaampia, orava tutki vain lintulaudan antimia. Lopuksi siirsin syöttölaitteen lintulaudan juurelle, laitoin pähkinöitä maahan ja laitoin sormet ristiin, että nyt! No orava kävi kyllä tutustumassa tilanteeseen ja söi maassa olevat pähkinät mutta syöttölaitteesta hän ei piirun vertaa välittänyt. Kumpi meistä on tollompi - orava vai minä? Elämässä tulee olla pientä jännitystä, nyt seuraan tilannetta vielä viikon päivät ennenkuin luovutan. Jos luovutan!