Keskiviikko 5.3.
Ensin säätieto! Eilisen, erittäin ihanan ja aurinkoisen kevätpäivän jälkeen on vuorossa harmaa ja lumisateinen aamu - lunta todella satoi lähes samoin kuin eilen Trodheimissä.
Tänään kävimme tutustumassa Lapha:n tälle alueelle hyväksyttyyn Perhekoti Salmiset tiloihin Laivaniemessä, oli todella viihtyisä paikka ja puolisokin oli sitä mieltä, että siellä voisi ihan hyvin viihtyä näillä ns päivän kestävillä virikepäivillä.
Torstai 6.3.
Ihanaa, Pilatespäivä! Olen harrastanut pilatesta lähes 20 v ja kyllähän sen kropassaan tuntee. Meidän pilatesryhmä koostuu lähes samanikäisistä ja kuntoisista immeisistä. Välillä ähistään, voivotellaan, välillä huumori kukkii ja nauretaan sekä kannustamme toisiamme. Puolisolla oli huono yö ja itsekin heräilin tuon tuostakin ja unet loppui aamu neljältä. Päivä muuten sujui normaalisti, tv:n katselua, koska urheilua tulee nyt tuutin täydeltä. Puoliso torkahteli tuon tuostakin ja muutamia huimauskohtauksia oli.
Perjantai 7.3.
Pakkasaamu, -8 astetta. Aamulenkille valmistautumista. Puuron keitto puolisolle ja tarkistus, että lääkkeet tulee otettua. Kovin on nyt hänellä tukkoinen aamu. Tämä Parkinsonin tauti, näin läheltä seurattuna, on todella pirullinen sairaus. Monesti minulta kysytään, miten puoliso voi, vastaan: on hyviä päiviä, on huonoja päiviä ja sitten erittäin huonoja päiviä. Tänään näyttää olevan viimeinen vaihtoehto menossa.
Ja todellakin oli tai on! Lähdin itse kauppareissulle ja puoliso kertoi menevänsä pienelle kävelylenkille. Tulin kaupasta ja ihmettelin, miksi kävelysauvat ovat poikittain autopaikan edessä ja kumallisia punertavia räiskeitä lumessa. Pysäytin auton ja nousin katsomaan, punaisia verijälkiä oli lisää, ryntäsin sisälle ja siellä puoliso istui lähes liikkumattomana kasvot verisenä ja ruhjeita täynnä. Hän oli pihalle saapuessa uupunut ja menettänyt tajuntansa hetkeksi ja kaatunut kasvot edellä lumiseen ja jäiseen maahan. Ei ollut jalat ottaneet alle ja hän oli ryömimällä ja konttaamalla pikkuhiljaa päässyt kotiovelle ja sisälle ja istumaan vessaan. Soitin ensiavun paikalle ja sen jälkeen käynti Kemissä sairaalassa paikattavana ja röntgenkuvauksissa. Onnea mukana, ei luuvaurioita, vain henkisiä ja kasvot paikattuna ja kipeänä lähdimme kotiin.
Rakkauden voin osoittaa, leipomalla hänelle toscapiirakan päiväkahville.💓
Yhdessä me selvitään tästäkin päivästä. Piirakka juuri uunista otettuna.