Orava, oravat

Arvansinhan, että kyllä oravat oppii! Nyt pihallamme vilistää kaksi oravaa, toisella on musta häntä ja toisella ruskea häntä. Kun mustahäntä sai kaveriksi tai ehkäpä kilpailijaksi ruskeahännen, niin jopas löytyi pähkinät syöttölaitteesta ja kilpailu, kumpi ensin ehtii pähkinäapajalle. Valitettavasti minulla ei ole kameraa ja kännykän kamera ei riitä kuvaamaan oravien touhuja. Lopputulemaksi se, että orava ja ao, emme kumpikaan olleet tolloja! Lumet ovat sulaneet ja vettä vihmonut silloin tällöin, eli aivan selkeitä mrraskuun 'ilimoja' on pidellyt. Laatikoita tyhjentäessä ja kansioita selatessani, tuli eteen tällainen 'historia'paperi. Se oli ensimmäinen myyntijuttuni omassa 'pajassani' ja siitähän sitä touhua jatkettiin aina vuoden 2023 loppuun asti.

Ihania ja antoisia hetkiä olen viettänyt Kankurittaren seurassa.

Oravalle opastusta

Viikon verran olen yrittänyt opettaa oravaa syömään pähkinöitä hänelle vasitusti valmistetusta syöttö'kodista', toiveena, että hän jättäisi lintulaudan tuotteet linnuille. Tilanne tuntuu toivottamalta, olen laittanut pähkinöitä syöttölaitteeseen sisälle, ulos ja ripotellut maahankin houkutukseksi ja jopa nostin kannen ylös, jotta hän huomaisi missä herkkuja olisi lisää.... turha toivo, orava juoksee lintulauden vartta pitkin sinne laudalle siemeniä syömään.

Ensin laitoin syöttölaitteen terassin pylvääseen, sen huomasivat vain talitiaiset, oravaa ei näkynyt 'mailla eikä halmeilla'. Siirsin syöttölaitteen varaston seinälle, lähelle lintulautaa, taaskin talitiaiset olivat viisaampia, orava tutki vain lintulaudan antimia. Lopuksi siirsin syöttölaitteen lintulaudan juurelle, laitoin pähkinöitä maahan ja laitoin sormet ristiin, että nyt! No orava kävi kyllä tutustumassa tilanteeseen ja söi maassa olevat pähkinät mutta syöttölaitteesta hän ei piirun vertaa välittänyt. Kumpi meistä on tollompi - orava vai minä? Elämässä tulee olla pientä jännitystä, nyt seuraan tilannetta vielä viikon päivät ennenkuin luovutan. Jos luovutan!

sattuu ja tapahtuu päivä

Niin, eilen oli sunnuntai ja silloinhan pitäisi vain 'levätä' ja nauttia olemassa olostaan. Päätin kuitenkin leipoa. Olin tehnyt edellisenä päivänä hapanjuureen raskin ruisreissareita varten ja huomasin raskin olevan sen verran 'käynyt' että itse taikinan teko olisi paikallaan. Mittasin raskiin taikinaa varten vettä ja sekoittelin, sitten huomasin, etten ollut ottanut uutta juurta talteen. Onneksi en ehtinyt vielä muita aineita sekaan laittaa ja otin sitten vettyneen juuren purkkiin odottelemaan seuraavaa leipomista. Tätä ei ole kyllä aikaisemmin sattunut, toivottavasti vettynyt hapanjuuri toimii!!

Ja kun olin päättänyt näitä reissareita tehdä, niin samalla uunin lämmityksellä päätin paistaa perinteisiä voisilmäpullia, eiku taikinan tekoon. Maito oli lämmitettynä ja hiiva sekoitettuna joukkoon samoin kananmuna ja sokeri, aloin ottamaan jauhopussia käteeni ja se lipsahti taikina-astian reunalle ja ehkä noin 1/3 -osa nesteestä lirui pitkin tiskipöytää. Olin tietysti sulattanut tarvittavan määrän rasvaa odottelemaan vaivaamis-osuutta ja mietin, mitäs minä nyt teen? Päätin lisätä nestettä, tässä tapauksessa haalea vettä ja jatkaa jauhojen kanssa. Vaivasin taikinan, leivoin pullat - voisilmäpullat ja piene leetan - ja paistoin. Enpäs ole aikaisemmin saanut niin pehmeitä ja makoisia vehnäsiä leivottua.

Nyt vain huolenani on, osaanko seuraavan kerran sählätä samalla tavalla, jotta makoisat pullat valmistuisi!

Lehti puusta jne....

Lokakuun 20 päivä, eli syksy on jo tosi pitkällä. Harvinaista on se, että nyt on menossa harvinaisen lämmin sääjakso, tälläkin hetkellä lämpömittari näyttää + 9,8 astetta. Enpähän muista näin lämmintä lokakuun loppua. Sadesäätä on luvattu tällekin päivälle, yritän kiirehtiä vielä ulos lehtiä haravoimaan ja nauttimaan happirikkaaasta ulkoilmasta. Kummallista aikaa, välillä käsityöt saavat olla ihan rauhassa, sanoisin jopa unohduksissa, ja sitten yhtäkkiä tulee innostuksen puuska. Eilen päätin tehdä loppuun tossut, jotka olen aloittant - ties koska-. Kyseessä on ns revontulitossut, elikkä virkkaamalla tehdyt. Jo jonkin aikaa olen miettinyt, mitä tekisin erilaisilla valkoisilla villalangoilla, niitä on kertynyt vuosien mittaan mukava määrä. Aloitin kaulahuivin neuletyönä, silmukat olen luonut ja nyt odotan inspiraatiota jatkon suhteen. Sukat, isot sellaiset, ovat jo siinä pisteessä, että toinen on valmis ja toinenkin on hyvällä mallilla. Sokerina pohjalla on innostukseni virkata ns tiskirätti. Langan etsimisessä meni jonkin aikaa, koska halusin tehdä rätit Bampu+puuvillalangasta. Värejä ei kyllä kummoisesti ollut, mutta tämäkin väri on ihan hyvä. Niin, nyt on 4 erilaista työtä kesken, voin vaihtaa tai jatkaa näitä mieleni mukaan. Vaihteluhan ei ole pahasta, sen sanotaan virkistävän. Kudontakammarilla on vielä kaksi työvaihetta menossa, yhden loimen luominen ja toisen ns puihin laittaminen. Ei taida tulla aika pitkäksi kun syyspimeät ovat alkaneet. Kuvassa nämä neljä ensimmäistä käsityötäni, joita voin jatkaa tv:tä katellessani.

Mukavia syksypäiviä toivottelen teille kaikille.

Syksyinen aamu

Tämä aamu oli viileä (+5astetta), mutta aurinkoinen ja luonto oli syksyisiä tuoksuja ja merkkejä tulvillaan. Omaishoitajana tarvitsen tämän joka- aamuisen lenkin, jotta saan olla ajattelematta yhtään mitään ja nauttia vain ympäröivästä maisemasta ja luonnosta, sitten taas jaksaa.

Tämä aamu oli muutenkin erilainen, sillä puoliso on saiaraalassa toipumassa eilisestä kirg. operaatiosta. Hieman on itselläni 'haeskelua' siitä, mitä tekisi, leivinuunin lämmitin, kannoin polttopuut seuraavaan lämmityskertaan ja nyt vain istun ja ihmettelen tällaista olotilaa. Omaishoitajien sopimukseen kuuluu 2:n vapaapäivän pitäminen kuukautta kohti, niitä en ole vielä pitänyt yhtäkään, ehkä ne ovat nyt tässä? Pohdittavana on oma jaksaminen ja kyllähän ne vapaapäivät tarpeen olisivat. Puoliso ei vielä ole ollut innostunut ns intervallipäivistä, onneksi lapset ovat sanoneet, että tarvittaessa ovat käytettävissä. Oma haasteensa siinäkin on, koska he asuvat satojen kilometrien päässä, siksi intervallihoito olisi parempi vaihtoehto jatkoa ajatellen. Asiat selkiintyvät ajan myötä ja elämään tulevat muutokset on vain hyväksyttävä, vaikka ne ei aina niin mukavia ole. Katselen ikkunasta ulos pihalle ja siellä olisi taas neulasten haravointia, päätin kuitenkin, että pihatyöt saa tänään olla ja huomenna taas jatkan lehtiharavan kanssa touhuamista. Tänään käyn ajelemassa sen verran, että käyn ostamassa kanervat ja callunat omalle pihalle ja vanhempiemme haudoille. Kemijärven reissu on edessä viikon parin päästä. Nyt kuitenkin sukellan virallisten asiapareiden viidakkoon. Mukavia syyspäivä teille kaikille.

Syksyn odotusta

Kesää on jatkunut ihan tähän päivään asti, ei hätää, viikonloppuna pitäisi alkaa viileämmät kelit, jos sääennusteet pitävät paikkansa. Pihalla vielä kukkivat muutamat perennat ja ruukkukukat. Daaliani onkin todella innostunut kukkimaan

Ja tämä lilja, nimeä en tiedä

Nurmikkoa on saanut leikata tuhkatiheään ja toivottavasti eilinen leikkaus olisi viimeinen tälle syksylle. Tämä oli toinen kesä/syksy, että olen ostanut suosikkimarjani, puolukat ja mustikat, siltä osin talvi saa tulla. Vielä on pihalla tekemistä, neulasten ja lehtien haravointia, pensasaidalle lannoite ja muutenkin on katsottava, että kaikki on oordingissa talvea ajatellen. Käsityöt ovat olleet taka-alalla, jospa syyspäivät antaisivat intoa niihinkin.

Hups, vieläkö kesä jatkuu?

Elokuun puoliväli ohitettu ja auttamattomasti mennään kohti syyskuuta ja syksyä. Ei hätää, kesäpäivät jatkuvat ainakin vielä ensiviikon ajan. Tänään saamme vettä taivaalta, mutta huomenissa jo taas aurinko näkyvissä. Aika on vierähtnyt nopeasti ja edellisestä postauksestakin on jo mennyt kuukausi ja toinenkin. Päivät kuluvat samojen arkisten asioiden parissa, joten ajan kulua ei huomaa. Parisen viikkoa heinä-elokuun vaihteessa meni urheilukisoja seuratessa, ei sentään ihan koko päiviä. Aikaa jäi mukavasti istuskella terassilla ja virkatessa kesäkässäreitä. Minulla on ainakin kaksi ns kesäkäsityötä, joita teen vain kesäisin. Suurin osa päivittäisestä ajasta menee näiden kotoisten asioiden parissa, on hoivaamista, ruoanlaittoa, siivousta, pihatöitä ja pieniä ns talon huoltotöitä. Eilen oli vuorossa ruohonleikkaus, josta askelmittariin kertyi mukavasti yli 10000 askelta. Samalla puolison avustuksella kävin vesirännit läpi ja poistin sinne kesän aikana kertyneet roskat, ja olihan niitä siellä veden tukkona. Ensi maanantaina on ensimmäinen tapaaminen ja tiedonsaantihetki siitä, mitä omaishoitajuus tarkoittaa ja pitää sisällään ja samalla tapaan samassa elämän- tilanteessa olevia henkilöitä. Omaishoitajasopimuksessa olevia vapaapäiviä en ole vielä voinut pitää, mutta pikkuhiljaa tarvetta alkaa olemaan, siis oman jaksamisen suhteen. Ei ole hyvä asia, kun mieleen tulee useasti ajatus, että tätäkö minun loppuelämäni on, eli katkeruuden tunne. Laitan tähän muutaman kuvan kesäisistä hetkistä luonnossa ja

tässä viimeisessä kuvassa monivuotinen daaliani, kuvittelee olevansa auringonkukka - on yli metrin miittainen, aloittaa kukintaansa. Sinulle lukijani ja blogini seuraaja, toivotan kaunista loppukesää ja antoisaa syksyn alkua.