Askartelutuokio

 Tänään vihdoinkin sain jotain näkyvää aikaiseksi myös pajallani. Jo toista kuukautta sitten kudoin poppanajämistä kassimateriaalin. Siellä se on pajalla pyörinyt välillä pöydällä ja välillä kaapissa. Muutama päivä sitten sain ommeltua sen kassiaihioksi ja mietinnäksi tuli, laitanko vuoren  ja millaiset kantokahvat. Tässä vaiheessa elämää en halua ostaa uusia materiaaleja niin pengoin varastojani ja sieltähän sitä löytyi materaali vuoreen ja kahvoihin. Hyvä minä, materiaalien arkistoija. 

Ja tällainen siitä sitten ompelukoneen avulla syntyi, reipas kauppakassi!

Oli muuten ns pi..n hankala ommeltava, onnekseni ompelukoneeni on yhtä vanhaa ja vahvaa tekoa kuin omistajansakin, eli ompelee vahvaakin materiaalia nikottelematta.

Tällaisia itselle omistettuja onnellisa hetkiä tarvisemme kaikki, sitten taas jaksetaan niiden ei niin mukavien asioiden kanssa.

Päivä täynnä erilaisia tapahtumia

 Heti aamusta oli ilmassa pientä tohelointia. Vihersmoothie löysi tiensä lattialle ja vaikeaa sitä oli sieltä suuhunsa lappaa, eli pari ....sanaa ja luutu käteen. Puuron keitto papalle ja sitten ajattelin lukea Lapin kansan läppäriltä. Otin kahvimukin mukaani ja istahdin lukemaan, oho - kuppi kolahti pöydän reunaan ja kahvit tuli syliin, pöytäliinalle ja lattialle, sanavarastosta löytyi muutama ärräpää. 

Huolimatta kaikesta tästä, ehdin hyvin klo 8.30 Saarenvireeseen, missä odotti virikepäivä omaishoitajille ja tällä kertaa aamupalakin sujui aivan mallikkaasti, en edes pöytää sotkenut. Aamupalan jälkeen oli tuolijumpan vuoro ja olikin tehokas jumppa. Meitä oli jumpassa 8 henkilöä, 2 miestä ja 6 naista, ikähaitari taisi olla 70 - kahteen yli 100 vuotiaasen. Vau! Tuolijumppaan osallistui siis muitakin kuin meitä omaishoitajia, meitä oli 5.

Tuolijumpan jälkeen kokoonnuimme keskustelemaan kuulumisia ja pelasimme erilaisia tietovisailuja. Hoitona sain tällä kertaa parafiinihoidon käsilleni, ihana tunne.  Omalta osaltani päivä loppui lounaaseen, koska kotona oli oltava hyvissä ajoin.  Klo 13 aikoihin meidän omaishoitajavastaava tuli ns tarkastuskäynnille, tällainenhan tehdään kerran vuodessa.  Vuodessa on hoidettavan kunto mennyt hieman kehnompaan suuntaan, ei kuitenkaan isompia muutoksia asioihin ole tullut, tauti etenee omaa tahtiaan. Nyt hänelle tarjottiin mahdollisuutta osallistua kerran viikossa ns virikepäivään. Puoliso tuntui olevan tästä hyvillään.

Päivän lopuksi päätin leipoa Maritozzia eli italialaisia kermapullia ja hyviltähän ne maistuivat. Toisaalta täyte on helpompi laittaa suomalaisen laskiaispullan tapaan. Hyvältä maistuu myös papan suussa.

 

Muutama päivä elämästämme

Keskiviikko 5.3.

Ensin säätieto! Eilisen, erittäin ihanan ja aurinkoisen kevätpäivän jälkeen on vuorossa harmaa ja lumisateinen aamu - lunta todella satoi lähes samoin kuin eilen Trodheimissä.

Tänään kävimme tutustumassa Lapha:n tälle alueelle hyväksyttyyn Perhekoti Salmiset tiloihin Laivaniemessä, oli todella viihtyisä paikka ja puolisokin oli sitä mieltä, että siellä voisi ihan hyvin viihtyä näillä ns päivän kestävillä virikepäivillä.

Torstai 6.3.

Ihanaa, Pilatespäivä! Olen harrastanut pilatesta lähes 20 v ja kyllähän sen kropassaan tuntee. Meidän pilatesryhmä koostuu lähes samanikäisistä ja kuntoisista immeisistä. Välillä ähistään, voivotellaan, välillä huumori kukkii ja nauretaan sekä kannustamme toisiamme. Puolisolla oli huono yö ja itsekin heräilin tuon tuostakin ja unet loppui aamu neljältä. Päivä muuten sujui normaalisti, tv:n katselua, koska urheilua tulee nyt tuutin täydeltä. Puoliso torkahteli tuon tuostakin ja muutamia huimauskohtauksia oli.

Perjantai 7.3.

Pakkasaamu, -8 astetta.  Aamulenkille valmistautumista.  Puuron keitto puolisolle ja tarkistus, että lääkkeet tulee otettua. Kovin on nyt hänellä tukkoinen aamu. Tämä Parkinsonin tauti, näin läheltä seurattuna, on todella pirullinen sairaus. Monesti minulta kysytään, miten puoliso voi, vastaan: on hyviä päiviä, on huonoja päiviä ja sitten erittäin huonoja päiviä. Tänään näyttää olevan viimeinen vaihtoehto menossa. 

Ja todellakin oli tai on! Lähdin itse kauppareissulle ja puoliso kertoi menevänsä pienelle kävelylenkille. Tulin kaupasta ja ihmettelin, miksi kävelysauvat ovat poikittain autopaikan edessä ja kumallisia punertavia räiskeitä lumessa. Pysäytin auton ja nousin katsomaan, punaisia verijälkiä oli lisää, ryntäsin sisälle ja siellä puoliso istui lähes liikkumattomana kasvot verisenä ja ruhjeita täynnä. Hän oli pihalle saapuessa uupunut ja menettänyt tajuntansa hetkeksi ja kaatunut kasvot edellä lumiseen ja jäiseen maahan. Ei ollut jalat ottaneet alle ja hän oli ryömimällä ja konttaamalla pikkuhiljaa päässyt kotiovelle ja sisälle ja istumaan vessaan. Soitin ensiavun paikalle ja sen jälkeen käynti Kemissä sairaalassa paikattavana ja röntgenkuvauksissa. Onnea mukana, ei luuvaurioita, vain henkisiä ja kasvot paikattuna ja kipeänä lähdimme kotiin. 

Rakkauden voin osoittaa, leipomalla hänelle toscapiirakan päiväkahville.💓

Yhdessä me selvitään tästäkin päivästä.  Piirakka juuri uunista otettuna.

Parkinson saapui meille

Hyräilin ennen laulua 'elämä se on kuin silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan', vaan enpä hyräile enää. Elämä on muuttunut hyvin karkeaksi juuttikankaaksi ja syy tähän on  puolisolle  diagnosoitu parkinsonin tauti.  Hra Parkinson on saapunut meille, ihan hiipien vuosien mittaan ja toi oman 'viheliäisen' lisän muiden sairauksien joukkoon.  Pois sitä ei voi komentaa, joten vieraan kanssa pitää toimeen tulla. 

Olen toiminut jo vuosia puolison omaishoitajana, ensin ns epävirallisesti ja nyt vuoden päivät virallisesti. Päivärytmi on muuttunut koska talon työt ja vastuut ovat vähitellen siirtyneet hartioilleni. Surullista, mutta näin se vaan on, onnekseni olen vielä suht.hyvässä kunnossa ja sitä en vielä edes halua miettiä, mitä tapahtuu jos oma terveyteni romahtaa. 

Olen onnellinen, että minulla on tuo 'askartelupajani' missä voin päivittäin pieniä hetkiä viettää ja tässä ote yhdestä päivästäni "

Tänään oli mukava päivä, sain viettää pitkästä aikaa useamman tunnin 'pajallani' eli siis hienosti sanottuna ateljeessani. Jatkoin retropoppanan kutomista ja ajatukset vaelsivat muistojen polulle, muistelin, mitä kaikkea ihanaa vuosien aikaan olen pajallani saanut aikaiseksi ja nauttinut joka hetkestä. " Näillä eväillä jaksan porskuttaa eteenpäin😐.

Huhtikuun lopulla on ensimmänen jakso Kela:n järjestämää sopeutusvalmennuskurssia, toivottavasti saamme sieltä hyviä eväitä tulevaisuuteen.

Lyhyesti mitä Parkinsonin tauti on:

• Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, johon liittyy vapinaa, yleistä liikkumisen hidastumista ja lihasjäykkyyttä sekä lukuisia muitakin oireita.
• Parkinsonin tautiin liittyy kolme pääoiretta: lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja tyypillinen lihasjäykkyys. Ne alkavat hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa. Lähes aina oireita on ensin toisen puolen raajoissa, kunnes ne ajan mittaan muuttuvat molemminpuolisiksi.
• Lihastoiminnan hidastuminen näkyy usein myös kasvojen ilmeettömyytenä ja käsialan pienentymisenä. Puhekin voi muuttua monotoniseksi.
• Taudin edetessä voi ilmetä myös autonomisen hermoston oireita eli äkillistä verenpaineen vaihtelua, ummetusta, hikoiluhäiriöitä, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja impotenssia. Lisäksi voi kehittyä hajuaistin heikkenemistä (joka voi usein edeltää muita oireita), puheentuoton vaikeutta, nielemisongelmia sekä ihon rasvoittumista ja syljen valumista.
• Lisäksi sairauteen liittyy unihäiriöitä, päiväaikaista uneliaisuutta ja voimakasta uupumusta. Myös muistihäiriöitä, ajatustoiminnan hidastumista ja masennusta voi esiintyä. Harvoin kuitenkaan yksi ihminen saa näitä kaikkia oireita.